..ihan pian. Viikon päästä jo melkein ohi. Ihanaa.

Olen ollut aivan äärimmäisen stressaantunut, itkuherkkä, raivoherkkä, kiukkupussi itkupilli, pirttihirmu.. ihan mikä tahansa. Hormonihirviö sopii myös. Olisipa edes raskaushormoneja, mutta ei sinnepäinkään.

 

Kävimme päivänä taannoin pitkän huuto-itku-raivo-asiallisen keskustelun. Olimme aiemmin sopineet tietystä aikarajasta, koska annamme vauva B:lle luvan mahdollisesti tulla. Mutta minä muutin mieleni, kypsyteltyäni tätä, ja toivoinkin pikaisempaa äksöniä. Mr B ei taas ollutkaan samoilla linjoilla....

Aikamme huudettuamme, puhuttuamme, raivottuamme.. itkettyäni ym ym. Mr B tuli halamaan ja sanoi, että tehdään se vauva, NYT. Tottakai minä olin jo tuossa ajassa päässyt yli itsekkyydestäni ja olin valmis palaamaan alkuperäiseen plääniin.. Sovittelimme ja keskustelimme lisää ja teimme uuden pläänin..

 

Miksi muutan mieltäni? Uskoisin, että oma henk.koht kriisini iästäni on osa syy, toinen on se, että elämässäni on tällähetkellä montakin ihmistä, jotka ovat A) raskaana B) yrittävät raskautua C) ovat saaneet vauvan suht äskettäin.. Olisi mukavampaa olla ns. samassa jamassa ystävien kanssa samaan aikaan, eikä yksin jäädä lehdelle soittelemaan. Ja kun tarkoitus jokatapauksessa on... ja koska mulla on vahva pelko siitä, että vauvan teko ei ole ihan niks naks tulimpa paksummax juttu vaan se tulee varmasti vaatimaan aikaa ja kenties muitakin avuja... 5-vuoden lapsettomuus on jättänyt arpensa minuun. Ikävä sanoa. Ystäväni ovat lohduttaneet, että tilanne on nyt eri.. olet erilainen, eri miehen kanssa..ja ei voi koskaan tietää, mutta mun sisällä on peikko joka maalaa piruja seinille..

Mua toisaalta pelottaa.. kaikki se, miten KAIKKI muuttuu sitten.. ja mietin, olemmeko me siihen valmiita.. onko kaikki tarpeeksi hyvin  taloudellisesti? Fyysinen kuntoni? Psyykkinen kuntoni?? Kantaako meidän parisuhde, joka on vankalla pohjalla ja jossa osaamme epäkypäsästi riidellä, mutta myös kypsästi sopia ja asiat puidaan aina läpi.. ja tehdään kompromissejä.. mutta.. Sitten taas toisaalta.. eilen vietin päivää ystäväni kanssa, jonka suloinen 11 kk ikäinen typy on kummilapsoseni numero 4, ja hän sanoi, ettei oikeaa hetkeä ole. Olen samaa mieltä: AINA on syitä siirtää milloin mitäkin.. tätäkin siis. En usko, että koskaan ikinä on semmonen tilanne, että KAIKKI olisi täydellistä.. en usko täydellisyyteen.. 

Ja silti mietin...

Uskaltaisimpa ottaa riskin ja hypätä.. loikata ja antaa palaa...

Mutta ei ihan vielä. Heti kun juhlapyhistä ja uusista vuosista ja meidän reissusta Mr B:n suvun luo on selvitty aion aloittaa painonpudottamisen ihan uusin voimin ja sitkein sissimeiningein taas ja pudottaa kympin. Sitten koen, että painon suhteen ollaan turvallisimmilla vesillä.. vaikken suunnittele pullistuvani raskausaikana kun sen mikä on ihan pakko.. Jos sitten sen kympin jälkeen...

Pelottaa ja ahdistaa ja jännittää ja odotuttaa.. Mietin, että miten tulen voimaan, jos tulen raskaaksi.. enkeli lapseni kohdalla voin todella huonosti ja olin aivan uupunut. Nukuin 12-16 tuntia päivässä ja kykenin syömään vain rajallisia aineita ja mahdollisimman hajuttomina. Olin myös hyvin itkuherkkä ja muutenkin herkkä kaikelle.. Olen huolissani siitä, kuinka jaksan töissä.. Miten psyyke kestää sen, jos vauva B viipyy matkallaan tai ei saavu ehkä koskaan? Muuttuko seksi pelkäksi vauvanteko touhuksi? Mitä jos vauvalle sattuu kohdussa jotain tai entäs jos hän en koskaan saa nähdä elävänä päivänvaloa? Entäs, jos hän on vakavasti sairas? Kehitysvammainen? Osaanko mä olla äiti erityistarpeiselle lapselle? Entäs, jos en rakastakaan omaa lastani? Mitä jos minusta tulee yksi niistä vanhemmista, jotka kuristaa oman lapsensa, kun eivät jaksa enää huutoa, itkua..??? Tuskin, mutta onko järjettömät pelot järjettömiä?

 

Voi kun joskus osaisin miettiä hieman vähemmän ja toimia enemmän.

 

Tavoitteet alkavalle uudelle vuodelle:

1) Kiinnitä huomiota ruokavalioon - fiilaa se kuntoon, jälleen kerran!

2) Liikunnan lisääminen -  ulkoilu ja lihasten vahvistaminen

3) Pudottaa ainakin se kymppi - mieluiten ennen kesää

4) Tulla raskaaksi.. 

 

Näihin huuhaa hajatelmiin ja muisteloihin ja pohdintoihin päätän tänään, Mr B jo odottelee leffan kanssa rouva Beetään kainaloonsa.. Muisk!