Kuten aiemman lätinän kommenttiboksiin kirjoitin, niin Mr B eilen hieman säikähti, kun innoissani esittelin uusimman tuotokseni eli tämän blogin. Sanoi, että toivoo, etten ala vouhottomaan niin paljon, että joudun kamalien pettymysten nielemäksi JOS kaikki ei menekään aina ihan niin kuin on suunniteltu. Sanoin, etten todellakaan tule pettymään bloggailujeni takia.. tämä on kanava A) säästää Mr B:tä vouhotuksen kuuntelemiselta ja B)ärjestellä omia ajatuksiani, pelkojani, toiveitani, pettymyksiäni.. Jakaa iloja, suruja... Oma tilani kasvaa tätä loppuelämän matkaa varten.

Olen ihminen, joka pitää suunnittelemisesta. Rakastan suunnitelmien tekemistä, niiden parissa puuhastelua ja toteutusta - vaikka mikään ei sitten menisikään kaavan mukaan. Suunnitteleminen tuo mulle varmuutta, itsekuria, realismia ja avartaa tapaa katsella kyseistä asiaa. Olen myös ihminen, joka elää tunteiden vallassa: ne vie, ne tuo. Mr B on taas aivan toista maata: järki kaikessa ennen kaikkea. Tunteikas toki hänkin on, muttei koskaan päädy tekemään typeryyksiä tai älyttömyyksiä tunnekuohun vallassa kuten allekirjoittanut.......

Tämän vauva-asian tiimoille kuuluu siis mielestäni paljon suunnittelemista - Mr B taas on järkevyydessään ärsyttävä jopa, eikä siis näe mitään syytä MIKSI mun pitäisi saada ostaa pienen pienet vauvantossut vain koska ne on niin söpöt ja koska joskus niille on kuitenkin käyttöä..jollekin..jossakin, jos ei meille.

Eilen keskustelimme näistä hankinta (suunnittelu) asioista ennen nukkumaan menoa ja totesimme olevamme hieman eri planeetoilla. Sanoin Mr B: lle sitten, että siksikin tätä blogia tarvitsen, että saan purkaa kiukkuani sinne ja turhautumistani.. Nyt Mr B toivoo voivansa lukea blogiani oppiakseen ymmärtämään minua paremmin. Hmm..onni onnettomuudessa että bloggailen kotimaisella - tulkkausongelmien takia en usko Mr B:een kovin montaa kertaa jaksavan tavata tätä...

Ei sillä, että täällä salaisuuksia olisi.... mutta mutta....

Mielestäni siis bloggailu on erittäin hyvä ja tarpeellinen ja tärkeä tapa - Mr B ei ota enää kuulemma kantaa. 

Vaan tunnustan: on tällä vouhottamisella oma huonokin puolensa: aivan liikaa aikaa löytää kaikkea ihanaa, joka on pakko saada...ainoa ongelma on, että jos hankkisin kaiken jo löytämäni, tarvitsisin myös hyvin monta vauvaa, että kaikki tulisi käytettyää.. mutta oikeasti.. katsokaa tätäkin, onhan joka vaavilla oltava tämmöiset tutit!! Eikö muka??