Ilta tulla tupasahti ja huomaan koko (sairausloma) päivän istuneeni koneella seikkaillen äitiys, odotus, vauva, vauvantarvike jne jne jne forumeilla, sivuilla ja kaupoissa.. Ohoi.. Onneksi olen saikulla, tämä on todella vakava tauti näemmä tämä kuume!!

Ostospaikka listaan on tupsahtanut salakavalasti erilaisia nettikauppoja.. hmm.. tulevaisuudessa saatan tarvita niitä.. ja onhan se hyvä perehtyä jo valmiiksi siihen, mitä missäkin on ja siihen ennenkaikkea -jestas sentään- mitä kaikkea tarvitaankaan!

Aiemmin olin pahan vauvakuumeen kourissa ollessani 19-20 ja siitä jokunen vuosi ylöspäin.. Olin silloisen mieheni kanssa sitä mieltä, että vauva saa tulla.. mutta kuinkas sitten kävikään? Yli viiden vuoden yritys, tutkimukset ja kevyet hoitotoimenpiteet eivät tuottaneet muuta tulosta kun minulle vaikean masennuksen (jolle oli toki paljon paljon muitakin syitä ja liekkö tuo asia ollut vain se viimeinen pisara kamelin kyttyrässä..) ja diagnoosin: selvittämätön lapsettomuus.

Mainittakoon tässä kohtaan myös se, etten ole käyttänyt mitään ehkäisyä joulukuun 2000 jälkeen (söin 11 kuukautta e-pillereitä). Eli pian 11 vuotta on menty näin.. ja koskaan ei todistettavasti ole sattunut ns. vahinkoa... Raskaana olen toisaalta ollut, vuonna 1999... mutta se onkin sitten aivan toinen tarina. (Ja yritän "lohduttautua" sillä koko ajan, että ex-mieheni ei ole saanut muitakaan naisiaan raskaaksi, vaikka heistäkin ainakin kahdella on ollut jo lapsia aiemmalta..noh, se siitä..)

Eli.. ei voi tietää, kuinka tässä käy.. nyt olemme samalla linjalla kuin tähänkin asti, eli keskeytetty puuhastelu.. ja joskus kun aika on täysin oikea lopetamme senkin ja jätämme kaiken mikrobiologiselle tasolle.. Ja toivomme parasta. Hyviä puolia on se, että toimin kuin kello menkkojen suhteen.. tunnen ovikseni ja olen sen tikuttamalla todennutkin.. minussa ei pitäisi olla mitään vikaa fyysisesti (kuin ikä..munasoluista noin 50 jää eläkkeelle joka päivä tässä iässä jo...viiden vuoden päästä jo 100 per vrk...huh!). En polta säännöllisesti, olen onnistunut laihduttamaan aika hurjan määrän ylipainostani (jota tosin on vieläkin...muttei ratkaisevan paljoa pitäisi olla..) en sairasta mitään pysyvää sairautta kuten ei Mr B:kään. Hän ei polta ollenkaan, minä sosiaalisesti humalatilassa ja joskus selvinpäinkin vit***kseen. Nyt olen yli viikon ollut edes katsomatta savukkeisiin päin,eikä tee mitenkään edes tiukkaa.. eli se on huono tapa tottumus. Aiemmin poltin säännöllisesti. Jos raskaudun, en tule yhtään röökiä polttamaan - ja moralisoimatta ketään, se ei ole minun hommani, niin tupakoiva raskaana oleva nainen on ..aika kuvottava näky. Ja itsekeskeinen ihminen sillä saralla. MUTTA jokainen tehkään oman valintansa.. Niin se elämä vain menee...

Nyt kuitenkin saa piisata tämä koneella olo.. loikkaan kohti makuuhuonetta ja Mr B:n kainaloon.. iltakyhnyttelyn aika.