Kävin tänään kaverini kanssa ostoksilla ja eksyin mm. Name It kauppaan. Jos joku ei nyt tiedä, niin se on lastenvaate kauppa.. Matkaan tarttui aivan vastustamaton pienen pojan vaate, kokoa 56, uusimmalle tulokkaalle, sekä pian vuoden täyttävälle kummityttöselleni eräs asu, jonka kuvioiti jotenkin muistutti minua pienestä flirtti rinsessastani. Oli vain pakko ostaa se...

Lisäksi katselin ihania alennusvaatteita..pieniä, suurempiakin.. kuinka suloinen onkaan vaate kokoa 44?? Niin pieni tietysti, ettei ihan täysiaikainen vauva niin pieniä voi käyttää, mutta silti. Niiden suloisuus ja herkkyys... Kaikki ne new born vaatteet.. pienet sukat ja tossut ja haalarit.. En tiedä, kuinka tervettä on ajatella, että ostan valmiiksi jonkun.. vaikka vaaleaa, niin ei värinkään puolesta mene metsään.. mutten sitten kuitenkaan.. ostanut, tai varmaan uskalla ostakaan.

Pelkään niin kovin sitä, etten koskaan tulekaan raskaaksi. Eilen juttelin ystäväni kanssa, jolla on omanlainen taustansa vauva asioissa, siitä, kuinka sitä toivoo ja kuinka sitä pelkää, ettei se natsaakaan. Itse olen hyvin kahden vaiheilla siihen, mitä itsestäni ajattelen..

Toisaalta, olen kerran tullut raskaaksi kerta laakista... ja sitten toisaalta, olen käynyt läpi sen viiden vuoden lapsettomuuden - tuloksetta. 

Kaikkien niiden pienten sukkien ja myssyjen ja tossujen jälkeen bussissa katselin vain kaukaisia ajatuksia ja koko illan olen ollut hieman omissa maailmoissani, lueskellut kaikenlaisia raskautumissivuja ja aiheeseen liittyvää.. Mr B kysyi jo, onko mulla aivan kamala vauvakuume ja miten mä jaksan odottaa vielä?

Ei mulla edes ole semmoista vauvakuumetta kuin joskus on ollut, silloin nuorempana. Nyt tämä on lähinnä kaipausta, joka tuntuu koko kropassa. Ja varsinkin näin oviksen lähestyessä tunne voimistuu ja muutenkin herkistyn ihan erilailla kaikelle... Olisiko tämä kehon omaa kieltä kertoa valmiudesta äitiyteen?

Aikanaan... aikanaan?

Tänään kävelin reippaasti 40 minuuttia. Olen myös yrittänyt syödä paremmin. Pudotus urakkaa silmällä pitäen..

Joskos sitten lopettaisi tämän koneella oleskelun ja menisi Mr B:n kainaloon..   Leffa voisi vaikka olla illan Kovasana...

 ..ja tänään saapui maailmaan uusi ihmislapsi, pieni poika..kooltaan 50 senttiä miehekästä mittaa ja painoa ihan hitusen päälle 3400. Tummaa hiuspörröä piisasi pienellä herralla.. nyt jo pian 12 tuntia ikää toisella.. 

Tuli kyllä semmoinen haikea kaipaava fiilis.. Olen nyt täti kuudelle kullanmurulle ja seitsemäskin on jo hyvää vauhtia matkalla maailmaan..

Minäkin..vielä joskus? Nyt, kun on oksettava olo koko ajan, mikälie mahatauti yrittää iskeä päälle, niin mietin vaan sitä pahoinvoinnin mahdollisuutta.. ja sitä, kuinka inhottavaa oksentaminen on. Mr B onneksi näyttää kykenevän piteleen mun hiuksia ja silittää selkää samaan aikaan mun mä tyhjennän sisuskalujani porsliini uumeniin.. Hmm.. 

Painonpudotus on käynnissä, yritän liikkuakin.. tän vuoden puolella olen ollut aika mallikas.. 2 lenkkiä ja yksi uimakerta.. ja vasta 4 päivää menty.. Hyvä tästä tulee. Kymppi pois vain pian!! Parhaani aion antaa itsestäni irti saavuttaakseni tuloksia... matka jatkukoon..  

 Sinne ne meni.. Joulut ja uudet vuodet ja reissut.. ja ihanaa oli. Nautin joka hetkestä ja monesti pyhien aikaan mietimme Mr B:n kanssa, että kenties meitä ensi vuonna onkin kolme näihin samoihin aikoihin.. tai tuskin on kolmea fyysisesti, mutta Mr ja minä baby B sisuksissa..? Who knows...??

Miehen kotimaassa kävin päivänä eräänä anopin kanssa ostoksissa ja löysin yhdelle ystävälleni ihanan kehyksen hänen syntyvälle vauvalleen.. ja itselleni kotiin sisustuskilven.. kassalla seistessäni vielä katselin haikeana erästä juttua ja kun olin jo korttia kaivamassa lompakosta pyysin myyjää laittamaan senkin pakettiin... Pakettiin, koska anoppi seisoi vieressä.. selitin hänelle käsimerkein ja huonolla hollannin kielelläni, että se on lahja siskolleni.. ja toinen ystävälleni.. en halua tätä asiaa vielä jakaa kenenkään perheenjäsenen kanssa, varsinkaan vanhempien.. siskoni lie ainoa perheenjäseneni joka tietää.. ja niin olkoonkin. Kunnes jos joskus on jotain kerrottavaa..

Mutta mitä en voinut vastustaa? Kuva lie kertoisi paremmin.. mutta en nyt jaksa kaivella sitä piilostaan ja paketistaan ja kuvailla, joten selitän sanoin.. Puhun siis valokuvakehyksestä.. tai itseaisassa kolmesta.. kolme valokuvakehystä roikkuu valkoisessa satiininarussa puisessa kyltissä, joka niin ikään valkoinen, jossa lukee mustalla Baby..  on todella mun makuun sisustuksellisesti ja kaunis kun mikä.. Nyt tämä on siis virallista: olen hankkinut ensimmäisen vauvan "tarvikkeen" ja Mr B:n kanssa kävimme tänään taas keskustelua aiheesta..Olemmekin varsin pitkällä ajatuksissa jo: mietimme, kuinka jaamme perhevapaat   Minä äitiys ja hoitovapaalla kunnes baby B on n.1,5 v ja sitten Mr B:n vuoro, jotta lapsi saa intensiivisesti oppia toista äidinkieltään verbaalisesti herkässä iässä.. 

No, paluu todellisuuteen.. meillä ei ole vielä a) lasta tai b) edes yritystä....

Mutta suunta on sinnepäin. Tänä vuonna, jos Luoja suo, minusta tulee masukin mami.

 ..ihan pian. Viikon päästä jo melkein ohi. Ihanaa.

Olen ollut aivan äärimmäisen stressaantunut, itkuherkkä, raivoherkkä, kiukkupussi itkupilli, pirttihirmu.. ihan mikä tahansa. Hormonihirviö sopii myös. Olisipa edes raskaushormoneja, mutta ei sinnepäinkään.

Kävimme päivänä taannoin pitkän huuto-itku-raivo-asiallisen keskustelun. Olimme aiemmin sopineet tietystä aikarajasta, koska annamme vauva B:lle luvan mahdollisesti tulla. Mutta minä muutin mieleni, kypsyteltyäni tätä, ja toivoinkin pikaisempaa äksöniä. Mr B ei taas ollutkaan samoilla linjoilla....

Aikamme huudettuamme, puhuttuamme, raivottuamme.. itkettyäni ym ym. Mr B tuli halamaan ja sanoi, että tehdään se vauva, NYT. Tottakai minä olin jo tuossa ajassa päässyt yli itsekkyydestäni ja olin valmis palaamaan alkuperäiseen plääniin.. Sovittelimme ja keskustelimme lisää ja teimme uuden pläänin..

Miksi muutan mieltäni? Uskoisin, että oma henk.koht kriisini iästäni on osa syy, toinen on se, että elämässäni on tällähetkellä montakin ihmistä, jotka ovat A) raskaana B) yrittävät raskautua C) ovat saaneet vauvan suht äskettäin.. Olisi mukavampaa olla ns. samassa jamassa ystävien kanssa samaan aikaan, eikä yksin jäädä lehdelle soittelemaan. Ja kun tarkoitus jokatapauksessa on... ja koska mulla on vahva pelko siitä, että vauvan teko ei ole ihan niks naks tulimpa paksummax juttu vaan se tulee varmasti vaatimaan aikaa ja kenties muitakin avuja... 5-vuoden lapsettomuus on jättänyt arpensa minuun. Ikävä sanoa. Ystäväni ovat lohduttaneet, että tilanne on nyt eri.. olet erilainen, eri miehen kanssa..ja ei voi koskaan tietää, mutta mun sisällä on peikko joka maalaa piruja seinille..

Mua toisaalta pelottaa.. kaikki se, miten KAIKKI muuttuu sitten.. ja mietin, olemmeko me siihen valmiita.. onko kaikki tarpeeksi hyvin  taloudellisesti? Fyysinen kuntoni? Psyykkinen kuntoni?? Kantaako meidän parisuhde, joka on vankalla pohjalla ja jossa osaamme epäkypäsästi riidellä, mutta myös kypsästi sopia ja asiat puidaan aina läpi.. ja tehdään kompromissejä.. mutta.. Sitten taas toisaalta.. eilen vietin päivää ystäväni kanssa, jonka suloinen 11 kk ikäinen typy on kummilapsoseni numero 4, ja hän sanoi, ettei oikeaa hetkeä ole. Olen samaa mieltä: AINA on syitä siirtää milloin mitäkin.. tätäkin siis. En usko, että koskaan ikinä on semmonen tilanne, että KAIKKI olisi täydellistä.. en usko täydellisyyteen.. 

Ja silti mietin...

Uskaltaisimpa ottaa riskin ja hypätä.. loikata ja antaa palaa...

Mutta ei ihan vielä. Heti kun juhlapyhistä ja uusista vuosista ja meidän reissusta Mr B:n suvun luo on selvitty aion aloittaa painonpudottamisen ihan uusin voimin ja sitkein sissimeiningein taas ja pudottaa kympin. Sitten koen, että painon suhteen ollaan turvallisimmilla vesillä.. vaikken suunnittele pullistuvani raskausaikana kun sen mikä on ihan pakko.. Jos sitten sen kympin jälkeen...

Pelottaa ja ahdistaa ja jännittää ja odotuttaa.. Mietin, että miten tulen voimaan, jos tulen raskaaksi.. enkeli lapseni kohdalla voin todella huonosti ja olin aivan uupunut. Nukuin 12-16 tuntia päivässä ja kykenin syömään vain rajallisia aineita ja mahdollisimman hajuttomina. Olin myös hyvin itkuherkkä ja muutenkin herkkä kaikelle.. Olen huolissani siitä, kuinka jaksan töissä.. Miten psyyke kestää sen, jos vauva B viipyy matkallaan tai ei saavu ehkä koskaan? Muuttuko seksi pelkäksi vauvanteko touhuksi? Mitä jos vauvalle sattuu kohdussa jotain tai entäs jos hän en koskaan saa nähdä elävänä päivänvaloa? Entäs, jos hän on vakavasti sairas? Kehitysvammainen? Osaanko mä olla äiti erityistarpeiselle lapselle? Entäs, jos en rakastakaan omaa lastani? Mitä jos minusta tulee yksi niistä vanhemmista, jotka kuristaa oman lapsensa, kun eivät jaksa enää huutoa, itkua..??? Tuskin, mutta onko järjettömät pelot järjettömiä?

Voi kun joskus osaisin miettiä hieman vähemmän ja toimia enemmän.

Tavoitteet alkavalle uudelle vuodelle:

1) Kiinnitä huomiota ruokavalioon - fiilaa se kuntoon, jälleen kerran!

2) Liikunnan lisääminen -  ulkoilu ja lihasten vahvistaminen

3) Pudottaa ainakin se kymppi - mieluiten ennen kesää

4) Tulla raskaaksi.. 

Näihin huuhaa hajatelmiin ja muisteloihin ja pohdintoihin päätän tänään, Mr B jo odottelee leffan kanssa rouva Beetään kainaloonsa.. Muisk!  

 Onneksi. Johan meinaisikin hermot palaa, kun tuntui, että olin vielä niagaraisempi kuin normaalisti.. Täti kävi siis kylässä, voi raivotar minua... Seuraavia odotellessa.. ja tuleehan ne. Pilaavat uuden vuoteni. 

Mr B tässä kysyi, että koska mä toivoisin että me jätettäisiin kaikki varovaistelu taaksepäin ja ns. alettas suoraan asiaan. Pitiä hieman miettiä tätä ja vaikka kovasti omaa pikku B:tä toivonkin, niin silti ei _ihan_ vielä. Mulla on ollut tässä menossa semmoinen iso projekti kun painon pudotus (selittänee linkkilistan plus size mammavaate linkit...) ja vaikka olen paljon jo saanutkin aikaan, niin vielä n.20 kiloa olisi ihan suotavaa pudottaa.. eli project baby B joutuu vielä hieman odottaa.. ei kauan, olen aika sitkee sissi kun sille päälle satun.. Mutta voi hyvinkin olla, että ennen kesää ei tapahdu yhtään mitään. Kun haaveita ja suunnitelmia ja ja ja...

Myös pariin muuhun asiaan on pakko takertua ennen vaavi B:tä.

1) Koti on liian pieni kolmelle ihmiselle näiden elukoiden vallatessa yhä enemmän ja enemmän areenaa..

2) Auton osto

3) Rahan säästäminen

Isompi asunto ja auton hankinta jokseenkin tuntuu korneilta, kun tavoitteena olisi säästää.. mutta totuus on, ettei tänne mahdu ja lapsen kanssa reissaaminen helpottuu auton myötä. Nyt moinen nelipyöräinen rahasyöppö on turhaa meille, mutta ei sitten enää, kun/jos meitä joskus on kolme..

Täytynee mennä kotihommiin..viimeinen saikkupäivä menossa, keskiviikkona takaisin töihin.. ihan muksaa on, alkaakin olee jo tylsää kotona ja ikävä töitä. 

 Ilta tulla tupasahti ja huomaan koko (sairausloma) päivän istuneeni koneella seikkaillen äitiys, odotus, vauva, vauvantarvike jne jne jne forumeilla, sivuilla ja kaupoissa.. Ohoi.. Onneksi olen saikulla, tämä on todella vakava tauti näemmä tämä kuume!!

Ostospaikka listaan on tupsahtanut salakavalasti erilaisia nettikauppoja.. hmm.. tulevaisuudessa saatan tarvita niitä.. ja onhan se hyvä perehtyä jo valmiiksi siihen, mitä missäkin on ja siihen ennenkaikkea -jestas sentään- mitä kaikkea tarvitaankaan!

Aiemmin olin pahan vauvakuumeen kourissa ollessani 19-20 ja siitä jokunen vuosi ylöspäin.. Olin silloisen mieheni kanssa sitä mieltä, että vauva saa tulla.. mutta kuinkas sitten kävikään? Yli viiden vuoden yritys, tutkimukset ja kevyet hoitotoimenpiteet eivät tuottaneet muuta tulosta kun minulle vaikean masennuksen (jolle oli toki paljon paljon muitakin syitä ja liekkö tuo asia ollut vain se viimeinen pisara kamelin kyttyrässä..) ja diagnoosin: selvittämätön lapsettomuus.

Mainittakoon tässä kohtaan myös se, etten ole käyttänyt mitään ehkäisyä joulukuun 2000 jälkeen (söin 11 kuukautta e-pillereitä). Eli pian 11 vuotta on menty näin.. ja koskaan ei todistettavasti ole sattunut ns. vahinkoa... Raskaana olen toisaalta ollut, vuonna 1999... mutta se onkin sitten aivan toinen tarina. (Ja yritän "lohduttautua" sillä koko ajan, että ex-mieheni ei ole saanut muitakaan naisiaan raskaaksi, vaikka heistäkin ainakin kahdella on ollut jo lapsia aiemmalta..noh, se siitä..)

Eli.. ei voi tietää, kuinka tässä käy.. nyt olemme samalla linjalla kuin tähänkin asti, eli keskeytetty puuhastelu.. ja joskus kun aika on täysin oikea lopetamme senkin ja jätämme kaiken mikrobiologiselle tasolle.. Ja toivomme parasta. Hyviä puolia on se, että toimin kuin kello menkkojen suhteen.. tunnen ovikseni ja olen sen tikuttamalla todennutkin.. minussa ei pitäisi olla mitään vikaa fyysisesti (kuin ikä..munasoluista noin 50 jää eläkkeelle joka päivä tässä iässä jo...viiden vuoden päästä jo 100 per vrk...huh!). En polta säännöllisesti, olen onnistunut laihduttamaan aika hurjan määrän ylipainostani (jota tosin on vieläkin...muttei ratkaisevan paljoa pitäisi olla..) en sairasta mitään pysyvää sairautta kuten ei Mr B:kään. Hän ei polta ollenkaan, minä sosiaalisesti humalatilassa ja joskus selvinpäinkin vit***kseen. Nyt olen yli viikon ollut edes katsomatta savukkeisiin päin,eikä tee mitenkään edes tiukkaa.. eli se on huono tapa tottumus. Aiemmin poltin säännöllisesti. Jos raskaudun, en tule yhtään röökiä polttamaan - ja moralisoimatta ketään, se ei ole minun hommani, niin tupakoiva raskaana oleva nainen on ..aika kuvottava näky. Ja itsekeskeinen ihminen sillä saralla. MUTTA jokainen tehkään oman valintansa.. Niin se elämä vain menee...

Nyt kuitenkin saa piisata tämä koneella olo.. loikkaan kohti makuuhuonetta ja Mr B:n kainaloon.. iltakyhnyttelyn aika. 

 Kuten aiemman lätinän kommenttiboksiin kirjoitin, niin Mr B eilen hieman säikähti, kun innoissani esittelin uusimman tuotokseni eli tämän blogin. Sanoi, että toivoo, etten ala vouhottomaan niin paljon, että joudun kamalien pettymysten nielemäksi JOS kaikki ei menekään aina ihan niin kuin on suunniteltu. Sanoin, etten todellakaan tule pettymään bloggailujeni takia.. tämä on kanava A) säästää Mr B:tä vouhotuksen kuuntelemiselta ja B)ärjestellä omia ajatuksiani, pelkojani, toiveitani, pettymyksiäni.. Jakaa iloja, suruja... Oma tilani kasvaa tätä loppuelämän matkaa varten.

Olen ihminen, joka pitää suunnittelemisesta. Rakastan suunnitelmien tekemistä, niiden parissa puuhastelua ja toteutusta - vaikka mikään ei sitten menisikään kaavan mukaan. Suunnitteleminen tuo mulle varmuutta, itsekuria, realismia ja avartaa tapaa katsella kyseistä asiaa. Olen myös ihminen, joka elää tunteiden vallassa: ne vie, ne tuo. Mr B on taas aivan toista maata: järki kaikessa ennen kaikkea. Tunteikas toki hänkin on, muttei koskaan päädy tekemään typeryyksiä tai älyttömyyksiä tunnekuohun vallassa kuten allekirjoittanut.......

Tämän vauva-asian tiimoille kuuluu siis mielestäni paljon suunnittelemista - Mr B taas on järkevyydessään ärsyttävä jopa, eikä siis näe mitään syytä MIKSI mun pitäisi saada ostaa pienen pienet vauvantossut vain koska ne on niin söpöt ja koska joskus niille on kuitenkin käyttöä..jollekin..jossakin, jos ei meille.

Eilen keskustelimme näistä hankinta (suunnittelu) asioista ennen nukkumaan menoa ja totesimme olevamme hieman eri planeetoilla. Sanoin Mr B: lle sitten, että siksikin tätä blogia tarvitsen, että saan purkaa kiukkuani sinne ja turhautumistani.. Nyt Mr B toivoo voivansa lukea blogiani oppiakseen ymmärtämään minua paremmin. Hmm..onni onnettomuudessa että bloggailen kotimaisella - tulkkausongelmien takia en usko Mr B:een kovin montaa kertaa jaksavan tavata tätä...

Ei sillä, että täällä salaisuuksia olisi.... mutta mutta....

Mielestäni siis bloggailu on erittäin hyvä ja tarpeellinen ja tärkeä tapa - Mr B ei ota enää kuulemma kantaa. 

Vaan tunnustan: on tällä vouhottamisella oma huonokin puolensa: aivan liikaa aikaa löytää kaikkea ihanaa, joka on pakko saada...ainoa ongelma on, että jos hankkisin kaiken jo löytämäni, tarvitsisin myös hyvin monta vauvaa, että kaikki tulisi käytettyää.. mutta oikeasti.. katsokaa tätäkin, onhan joka vaavilla oltava tämmöiset tutit!! Eikö muka?? 

Jos vauvakuume iskee…

1. Nainen: harjoittele äitiyttä pukeutumalla aamutakkiin, jonka vyön alle tunget papusäkin. Pidä säkkiä vatsaa vasten seuraavat 9 kk. Tämän jälkeen poista 10 % papusäkin painosta. Mies: harjoittele isyyttä poikkeamalla apteekkiin. Kumoa lompakkosi sisältö tiskille ja pyydä farmaseuttia käymään siihen käsiksi. Siirry sitten lähikauppaasi ja järjestä niin, että palkkasi maksetaan suoraan myymäläketjun pääkonttoriin.

2. Jotta osaisit varautua tuleviin öihin, kävele ympäri huonetta kello 17.00-22.00 kantaen märkää kassia, jolla on painoa 3,5-5,5 kiloa. Iltakymmeneltä laita kassi pois, aseta herätyskello soimaan puoliltaöin ja mene nukkumaan. Herää kahdeltatoista ja kävele märän kassin kanssa ympäri olohuonetta yhteen saakka aamuyöllä. Laita herätyskello soimaan kolmelta. Koska et saa unta, nouse kahden aikoihin juomaan vettä. 15 minuuttia vaille kolme mene takaisin sänkyyn. Nouse ylös, kun kello pärähtää soimaan kolmelta. Lauleskele pimeässä neljään saakka. Laita herätyskello soimaan viideltä. Nouse ylös. Tee aamiaista. Jatka samaa rataa seuraavat 5 vuotta. Näytä iloiselta.

3. Koverra meloni ontoksi ja tee sen kylkeen reikä. Ripusta meloni roikkumaan narunpätkästä kattoon ja laita se heilumaan edestakaisin. Ota kulhollinen puuroa ja yritä lusikoida sitä liikkuvaan meloniin matkien samalla lentokonetta. Jatka kunnes olet käyttänyt puolet puurosta. Kaada loput syliisi. Olet nyt valmis syöttämään 1-vuotiasta lasta. Harjoitellaksesi leikki-ikäisiä varten hiero banaania sohvaan ja hilloa ikkunaverhoihin. Piilota kalapuikko stereoiden taakse ja jätä se sinne muutamaksi kuukaudeksi.

4. Pienten lasten pukeminen: Aloita hankkimalla mustekala ja verkkokassi. Yritä sitten tunkea mustekala verkkokassiin siten, että sen kaikki lonkerot pysyvät kassin sisällä. Aikaa voi käyttää koko aamupäivän.

5. Heitä haaveet urheiluautosta ja osta tilava perheauto. Perheauton huolto: Osta suklaajäätelöä ja laita se hanskalokeroon. Jätä jäätelö sinne. Tunge cdsoittimeen 2 €:n kolikoita. Murenna takapenkille jättipakkaus suklaakeksejä. Viimeistele auto juoksuttamalla haravaa pitkin kumpaakin kylkeä.

6. Valmistaudu uloslähtöön. Odota vessan ulkopuolella puoli tuntia. Mene ulos etuovesta. Palaa takaisin sisälle. Mene ulos. Palaa takaisin sisälle. Mene taas ulos ja kävele/ota spurtti jonkin matkaa tielle päin. Käänny takaisin talolle. Kävele takaisin tielle päin. Maleksi tietä pitkin hitaasti viiden minuutin ajan. Pysähdy matkan varrella tutkimaan jokainen tupakantumppi perusteellisesti, samoin purukumit, likaiset nenäliinat ja kuolleet hyönteiset. Kilju ääneen, että kärsivällisyytesi alkaa olla lopussa, kunnes naapurit ilmestyvät pihalle tuijottamaan sinua. Olet valmis viemään lapsesi kävelylle.

7. Poikkea kauppaan ja ota mukaasi jotakin, mikä muistuttaa mahdollisimman paljon alle kouluikäistä lasta – vuohi käy hyvin. Mikäli aiot hankkia enemmän kuin yhden lapsen, ota mukaan useampi vuohi. Tee viikon ostokset päästämättä vuohia hetkeksikään silmistäsi. Maksa kaikesta, mitä vuohet syövät ja tuhoavat.

8. Opettele ulkoa kaikkien teletappien ja prätkähiirten nimet. Kun huomaat laulavasi muumien tunnussäveltä suihkussa, sinusta on tullut kelpo isä/äiti.

9. Toista kaikki sanomasi ainakin viiteen kertaan.

10. Ennen kuin lopulta ryhdyt hankkimaan lapsia, etsi käsiisi pariskunta, jolla on jo jälkeläisiä. Arvostele ääneen heidän kasvatusmetodejaan, lyhyttä pinnaansa ja sitä, miten huonoja he ovat asettamaan rajoja kurittomille ja huonotapaisille lapsille. Neuvo, miten he voisivat korjata lastensa unirytmiä, tehostaa pottaharjoittelua ja parantaa villikkojensa pöytätapoja. Nauti täysin rinnoin, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tiedät kaiken!

Näin. Nyt se on päätetty. Meidän kahden (ihmis) hengen perheestä on aika alkaa muovautumaan kolmen (tai neljän, kuka sen tietää??) perhe. Nyt elämme kaksin elukoidemme keskellä ja vietämme ns. laatuaikaa ennen kuin tulee sen aika että kävelemme väsymyksestä seiniä päin, ruokimme kissamme gerbiileillämme ja teemme akvaariokaloista mantelikalaa.. Ns. laatuaikaa, jolloin laminaatista näkyy väri ilman väriliitu-makaroni-hedelmäsose-tutti-vaippa-vaatekasa-lelu kerrostumaa...Ns. laatuaikaa, jolloin suihkussa voi lutrata vaikka tunnin, öisin voi nukkua vaikka kellon ympäri ja ulos voi lähteä 3minuutin varoitusajalla ja joutumatta pakkaamaan 30 kilon kassia mukaansa, joka sisältää kaiken aasta öö kirjaimeen mahtuvat vauvan tarvikkeet ja ..välipalat..lääkkeet..pullot ja putelit...äidin tarvitsemista välttämättömyyksistä puhumattakaan.

Olenko realistinen? Sarkastinen? Surkuhupaisa? Ivallinen? Optimisti?

Varmasti kaikkea tuota. Onhan minulla ja Mr. B:llä ollut iloa ja kunnia seurata läheisten ja vähän vähemmänkin läheisten ihmisten perhe-elämän alkua ja kehitystä. Ja vaikka kaikki edellä mainittu kuulostaa näin sisäsiistin kolmekymppisen korvaan karmivalle, niin silti en odota mitään muuta yhtä innokkaasti. Ja täydellä realismillä, uskokaa pois.

Minusta tuskin tulee äitiä, jolla on aina tukka hyvin ja korut näkyvissä. Tai meikit viimeisen päälle. Jos saan vaatteni väsymyksen keskellä edes oikeinpäin ja suhteellisen puhtaina päälleni (sekä miehelleni ja lapselleni tietysti myös..) niin hyvä on. Ja jos joka M, T, P, L ja K kirjaimilla alkavina viikonpäivinä tarjolla on jotain ravitsevan mikroruoan tai pikakeiton jäljitelmää, niin kai sen kestää? Ja eikö äitiyskilot ole klassisen kamalia saada pois? Kenties perheeni päätyy kokeilemaan sitä surullisen kuuluisaa lapsidieettiä, jossa syödään värikyniä ja liiskaantuneita herneitä kokolattiamatosta vai miten se meni...

Mutta siis: minä olen Mrs B vuosimallia -81 ja mieheni on Mr B vuosimallia -79. Olemme kaksikielinen perhe, tulevaisuudessa lie kolme kielinen. Molemmat olemme töissä ja pidämme siitä mitä teemme. Tapasimme 2007 ja siitä lähtien on yhtä käyttä kiskottu ja vieläpä samaan suuntaan. Tammikuussa vietämme siis viisi vuotis päiväämme ja kesäkuussa 2012 4-vuotis hääpäiväämme. Perheeseemme kuuluu karvaisia otuksia ja karvattomiakin otuksia: 3 kolli kissaa, 3 poika gerbiiliä ja tankillinen epämääräistä sukupuolta olevia kaloja. Joulun tienoilla aiomme vielä lisääntyä lisää ja meille muuttaa pienempi tankillinen afrikkalaisia mini kynsäreitä. Iloisia perhetapahtumia tiedossa siis...

Nyt tämä lätinä riittää tällä erää, myöhemmin lisää aiheesta ja aiheen vierestä...